Saapuminen

Saavuin Perthiin keskella yota ja olin kauheissa univeloissani hyvin hemaisevan näkoinen. Yritän linkittää kuvan saapumisestani. Vastassa oli rotarykummini Glyn ja hänen vaimonsa Dianna. Oikea perheeni oli sillä hetkellä matkoilla itärannikolla, joten lähdin muutamaksi yoksi kummini luo.

Aamulla lähdimme kiertoajelulle ympäri Perthiä. Sää oli hieman myrskyinen ja aallot ihan järjettomn suuria. Perth on kuulemma yksi maailman tuulisimmista paikoista maailmassa mutta myos aurinkoisimmista kahden kuukauden sateista talvea lukuunottamatta. Näin myos hieman keskustaa, joka tuntui yllättävän pieneltä, ottaen huomioon, että Perthin väkiluku on kolminkertainen Helsinkiin nähden. Kävimme myos kaupungin suurimmassa puistossa, Kingston Parkissa, joka oli uskomattoman koskematonta ottaen huomioon, että se oli ihan keskustan vieressä. Kaikki eukalyptyyspuut ja sellaiset hauskat pienet ja tanakat grasstreet, ”mustat pojat”, olivat hauskan näkoisiä. Katselin myos hieman miljoonakanavaista televisiota ja yllättäen suurin osa tv-ohjelmista oli täysin samoja kuin Suomessakin. Tuntui kieltämättä hiukan oudolta puhua englantia koko ajan ja välillä tuli sellainen olo, että vain toiseli sanoja ”yes”, ”please” ja ”thank you”. 😀 Aivot tuntuivat illalla olevan täysin solmussa kaikesta siitä kääntämisestä ja otin kevyet 13 tunnin younet.

Seuraavana aamuna lähdin Glynin kanssa hänen tyopaikalleen. Glyn tyoskentelee tällä hetkelle kolmessa eri yrityksessä ja tekee kaiken ihan vain omaksi ilokseen. Aiemmin hän on omistanut jotain jättifirmoja ympäri maailmaa ja tullessaan hieman vanhemmaksi, hän päätti myydä kaiken. Tämän jälkeen menimme käymään koulullani Newman Collegessa katselemassa paikkoja. Valitsin myos aineet mutta oli tosi vaikeaa valita oikea taso englannissa ja matematiikassa. Loppujen lopuksi päädyin valitsemaan uskonnon (pakollinen kaikille), englannin, matematiikan, draman, japanin ja psykologian, joista seuraavan parin viikon aikana vaihdoin japanin outdoor educationiin ja uskonnon pariin tuntiin special need kidsien jelppaamiseen viikossa ja luultavasti kolme tuntia liikuntaa year 12 kanssa. Täällä lopetetaan koulu year 12 jälkeen ja itse opiskelen liikuntaa lukuunottamatta year 11 oppitunneilla. Year 12 opiskelijat ovat kuitenkin vain 92-vuonna syntyneitä ja he lopettavat koulunsa ihan parin kuukauden sisällä.  Koulun jälkeen menimme Diannan kanssa ostoksille, sillä tarvitsin kengät koulua varten. Käytämme koulussa koulupukua ja siihen tarvitsee oikein hienot mustat kengät. 😉 Illalla sain kunnon startin vaihtarikilojen hankkimiselle, kun Dianna oli tehnyt uskomattoman annoksen suklaaleivosta ja jääteloä. Seuravana aamuna oli luvassa muutto ensimmäisen hostperheeni luokse.

Advertisements

One response to “Saapuminen

  1. Kerros vähän lisää ”sellaiset hauskat pienet ja tanakat grasstreet, “mustat pojat”” -lauseesta kun meni vähän ohi, kommaa vaikka galleriassa tai jotain 😀

    Ja ethän unohda esitellä kaikille australialaisille suomen ylpeyttä…JOHANNA TUKIAISTA! ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s