Delichien perhe

Tiistai aamuna, ensimmäisenä kouluaamunani, muutin ensimmäiseen hostperheeseeni Delicheille. Perheessä on hieman päälle viisikymppiset isä ja äiti, sekä 14-vuotias ja 16-vuotias poika, joisa jälkimmäinen käy samaa vuotta ja on samassa killassa kanssani (kyllä, meidät on jaettu erilaisiin kiltoihin niin kuin Harry Potterissa). Kävimme ostamassa minulle koulupuvun ja ei tarvitse itse edes maksaa mitään, sillä Rotaryt hoitavat senkin! 😀 Kengät olivat kyllä päälle 100 dollaria. :S Koulu alkoi ja tuli tosi sekava olo, kun yritti loytää luokasta toiseen. Onneksi kaikki olivat tosi superystävällisiä ja neuvoivat minua ympäriinsä. Lisäksi tuolla hostveljelläni Samuelilla on sattumalta puolet samoja aineita kuin minulla. Meillä on päivän aikana yksi 15minuutin välitunti ja 45 lounastauko ja jälkimmäisellä ei edes syodä mitään oikeaa vaan mutustellaan hieman eväitä, joista osa on aika…mielenkiintoisia. Eräs koululainen teki minulle kerran melko normaalin eväsleivän, joka koostui maailman valkoisemmasta vaaleasta leivästä, vadelmahillosta ja maapähkinävoista. Saa täällä syotyä onneksi ihan hedelmiä ja pähkinoitäkin mutta suurimmalla osalla menee alas pääasiallisesti jättiläismuffinsit ja -keksit. Ensimmäisinä päivinä oli lisäksi korvat oikeasti ihan tukossa, sillä kaikki vain huusivat kauhealla voluumilla ja kyselivät kaikkea. Englannin kuunteleminen onnistui alusta saakka ihan mainiosti niin kauan kuin he puhuivat suoraan minulle: aussien välisestä keskustelusta en niin ottanut selvää. Täällä on siis vielä talvi ja sen vuoksi minisadekuuroja piisaa joka toinen päivä. Ei kuitenkaan samanlaista jatkuvaa ja piinaavaa sadetta kuin Euroopassa. 😉 Opettajien nimittely on myos hauskan outoa, sillä kaikkia pitäänimitellä mr./mrs./miss-etuliitteillä. Muutenkin hieman outoja sääntojä, sillä purkansyominen on kokonaan kielletty, kuten myos hiustenvärjäys ja kännykänkäytto päivän aikana.

Delichien koti on ihan mahtava. Täällä on kaikki vempeleet Wii:stä (WiiFit on ihan mahtava!) PlayStation 3>seen ja XBoxiin. Lisäksi televisiossa on varmaan 700 erilaista kanavaa ja naapureiden uima-allas vapaassa käytossä kevään saapuessa syyskuussa. Sam soittaa myos bassoa, joten täällä on äänentoistovehkeet ja pari bassoa ja kitara. Kaiken lisäksi he asuvat Herdsman Laken vieressä, jonka ympärillä voi käydä lenkkeilemässä tai pyoräilemässä ja siellä näkee ihan jatkuvasti mustia joutsenia. Kävin heti ensimmäisenä viikonloppuna pyorälenkin järven ympäri ja olin hyvin onnekas (tai epäonnekas) ja melkein pyorailin käärmeen yli. Tämä käärme oli tiikerikäärme, joita ei pitäisi talvella näkyä yhtään ja joka on myos hyvin hyvin myrkyllinen.

Torstaina oli ensimmäinen rotarytapaaminen. Joka torstai minun pitää käydä seitsemältä aamulla alkavassa kokouksessa syomässä aamupalaa ja tapaamassa rotarytyyppejä. Kokouksessa ei yleensä mitään maata mullistavaa tapahdu ja rakenne tuntuu olevan aina samanlainen:saapuminen ja heti aikaa jutusteluun, aamupala ja tiedotukset, vieraspuhuja, kysymyksiä vieraspuhujalle, pohdintaa siitä, kuka vie minut kouluun (tähän mennessä se on ollut aina eri henkilo). Torstaina huomasin myos, kuinka aloin yhdistämään nimiä kasvoihin ja tämä oli minun surkealta nimimuistiltani ihan huikea suoritus. Koulun opettajista osa on kyllähuippuja: torstaina menin kouluun kokouksen jälkeen hieman myohässä ja selitettyäni skotlantilaiselle sijaiselle, miksi tulin kouluun vasta silloin hän aloi laulamaan jotain outoa suomilaulua. Torstaina saimme myos laput, joihin piti laittaa seuraavan vuoden ainevalinnat ja palautusajaksi tasan viikko (todellisuudessa palautin tämän kuukauden myohässä).

Australialaiset sanovat ja etenkin kirjoittavat nimeni erittäin luovasti: olen ollut mm. Yusou, Jusso, Jusa, Joosa ja Yussou.  Välillä tämä aiheuttaa heidän mielestään noloja tilanteita, kun he yrittävät kirjoittaa nimeni. Esimerkiksi perjantaina meidän dramaopettajamme mrs. Massey (ihan paras tyyppi :D) ehdotti minulle monologinkirjoitustyopajaa sunnuntaina ja hän sanoi voivansa ajaa minut sinne ja takaisin. Ottaessani sähkopostiani ylos tuli hänelle hieman vaikeuksia kirjoitaa yussouu.salinen ja lopulta minä vain kirjoitin sen itse nopsaa. Perjantaina saimme myos kutsun hyvin, HYVIN, oudolta naapurilta illalliselle. Tällä naisella oli kaksi lasta ja aviomies mutta kaikki he jäivät jalkoihin naisen outouden kanssa. Hän puhui minulle, kuin olisin ulkoavaruudesta, hyvin hitaasti ja toistaen huolellisesti kaiken, ja tämä teki ymmärtämisestä tuplasti hankalampaa. Lisäksi hän piikitteli (varmaan vahingossa) jatkuvasti hostperhettäni ja voivotteli, kuinka toisen hostveljeni Josephin lievä yliperintä on melko selvästi perinnollistä ja kuinka kukaan ei ole oikein syonyt hostäitini Kathyn tuomaa keittoa. Kaiken lisäksi hän toisteli jatkuvasti, kuinka mainiota hänen kurpitsakeittonsa oli ja kyseli meiltä ruokailijoilta kannustusta. Loppuillan katselimme videota Sydneystä ja hänen poikansa orkesterista, joka soitti siellä. Voi sitä ylistyksen määrää! Oli ehdottoman vaikeaa pidätellä naurua, kun hän alkoi demonstroimaan, kuinka kaikki oli kuvattu videokameralla hänen haaroistaan, sillä kuvaus oli Sydeny oopperatalolla kielletty. Loppuperhe oli kyllä mukava.

Lauantaina sain ultimaattisen haasteen, menimme Samin kanssa bodyboardaamaan. Bodyboarding on melkein kuin surffausta mutta lauta on erilainen ja sen päällä ikään kuin maataan. Sain hauskan kylmäpuvun lainaan ja eräältä koululaiselta myos laudan ja räpylät. Aallot olivat ihan uskomattomat Suomen sinttiaaltoihin verrattuna. Osa aalloista oli huomattavasti minua korkeampia ja niiden iskiessä ei enää kyllä itse voinut mitään muuta kuin mennä virran mukana. Päivä ei siis välttämättä ollut kaikista paras aloittelijalle mutta oli ihan mielettomän hauskaa!! Illalla oli luvassa myos erään koululaisen bileet. Musiikki oli hyvin samanlaista kuin Suomessakin mutta pari kertaa soitettiin jopa Bowieta. Hauskaa oli ja ihan mielettomän paljon mutta bileiden aika oli Suomeen verrattaessa hieman omituinen, ne alkoivat viideltä illalla ja päättyivät kymmeneltä. Oli myos outoa nähdä viimein ihmisiä normaaleissa vaatteissa eikä pelkästään koulupuvuissa.

Kuten lauantaina myos sunnuntaina jouduin heraamaan ennen kahdeksaan ehtiäkseni sinne monologikurssille. Mrs. Massey oli kyllä niin kiva, kun kuskasi minut sinne ja takaisin, sillä hostperheeni on hyvin kiireinen joka viikonloppu Josephin urheiluharrastusten vuoksi (hän harrastaa jalkapalloa, rygbyä ja lacrossea, joten toinen päivinä saattaa olla kahdet harjoitukset ja yksi peli). Monologikurssi oli hyvin mielenkiintoinen ja tosi mahtavaa, että pääsin käymään siellä, sillä ei koskan voi tietää milloin itse pitää kirjoittaa jotain. 😀 Lähdin käymään kurssin jälkeen kuntosalilla ja kävellessäni kotia kohtia eksyin hieman. Näin sitten siinä sellaisen sympaattisen oloisen 60-kymppisen miehen, jolta kysyin neuvoa. Tämä mies sanoi minun olevan ihan lähellä ja ehdotti, jos hän voisi kyytsätä minut oikeaan suuntaan. Autoreissun aikana juttelimme siinä sitten ihan niitä näitä (pidin oven lukkoa jatkuvasti silmällä ;)), kunnes keskustelu alkoi käydä hieman häiritseväksi. En tiedä, mitä hän oikein tarkoitti mutta kysymykset alkoivat olla seuraavanlaisia; ’Onko sinulla tyttoystävää Suomessa, kun olet noin komea?’;”Haluaisitko puhelinnumeroni niin voisin joskus kyytsätä inua ja esitlle Perthia?”; ”Mihinkäs aikaan  käyt kuntosalila ja missä käyt, sillä olen itsekin harkinnutjäsenyyden hankkimista?”. Tuossa vaiheessa oli hyvä pelata ulkomaalaiskortit ja ymmärtää kysymykset hieman väärin ja olla oikeasti edes vastaamatta niihin. Onneksi kuitenkin loysimme hyvin nopeaa perille. Ja illan opetus oli lapsukaiset, älkää mielellään menko tuntemattomien miesten/naisten autoihin, jollette halua kokea traumaattisia keskusteluja. :O