Uusi viikko

Maanantaina koulun alkaessa ei vieläkään tuntunut yhtää arjelta. Kaikki oli edelleen niin uutta ja hienoa. Maanantai oli kyllä hieman rankka päivä nousta ylos sängystä, sillä en ollut viikonlopun aikana ehtinyt vieläkään nukkua univelkojani pois. Koulussa oli tosi hauska huomata, että alkoi muodostumaan jo kaveripiiria ja muutenkin alkoi huomata hieman koulun hierarkiaa, kuka liikkuu kenenkin kanssa. Ei sentään ihan niin klikkimäistä kuin amerikkalaisissa elokuvissa mutta ei myoskään ihan yhtä rentoa kuin TYKissä. Täällä ei saada niin paljon normaaleja läksyjä kuin Suomessa ja muutenkin koulunkäynti on niin paljon helpompaa (saatta kyllä johtua ihan vain siitä, että kukaan opettajista ei oikein odota mitään). Mutta tyotä kyllä alkoi maanantaina tuntua olevan, sillä jokaisesta aineesta alkoi tulla assesmentteja (sellaisia isompia projekteja), joita oli viikko/kaksi aikaa tehdä ja lopputulos olisi 10-20% arvosanasta.

Seuraavana kahtena päivänä ei ollut normaalia koulua lainkaan. Tiistaina vietimme Athletic Carnevalsia ja olimme koko päivän urheilukentällä, jossa sai osallistua kaikenlaisiin kilpailuihin. Ei kyllä todellakaan tuntunut keskitalvelta istuskella +25 asteen helteessä ja suorassa auringonpaisteessa koko päivää. Australialaiset ovat mielettomän urheiluhullua porukkaa; koko kaupunki on oikeasti ihan täynnä erilaisia tenniskenttiä, golfratoja, jalkapallonurmikkoja (niin australialainen, normaali ja rugby) ja uimaratoja. Lisäksi televisiosta tulee jatkuvasti erilaista urheilua ja ihmiset myos harrastavat sitä itse hyvin aktiivisesti. Ei ollut siis mikään ihme, että urheilukenttä oli täynnä killan väreillä maalattuja naamoja, maskotteja ja erilaisia pukuja.

Keskiviikko aamuna tuntui mahtavalta, sillä sain vihdoin nukkua pitkään. Koulusta oli vapaapäivä, sillä vanhemmat kävivät haastatteluissa opettajien kanssa ja juttelivat hieman lastensa koulumenestyksestä. Itse olin menossa Perthiin muutaman koululaisen kanssa. Perth ei yllättäen ollutkaan kovin valtava (väkiluku on 1.4 miljoonaa eli kolme kertaa suurempi kuin Helsingillä), sillä kaupunki on levittäytynyt hyvin pitkälle rannan ympärille. Osa rakennuksista oli kyllä huisin korkeita mutta keskusta sinällään ei oikeastaan ollut Helsinkiä suurempi. Ja varmaan parempi näin niin en ainakaan eksy vuoden aikana ihan totaallisesti! 😀 Muutenkin modernit kaupungit ovat aikalailla samanlaisia kaikkialla, on kauppoja, korkeita rakennuksia ja paljon kahviloita. Perthissä oli kyllä kivoja sivukujia, joissa oli esimerkiksi niin irlantilaisia ja lontoolaisia kauppoja ja kahviloita. Oli kyllä tosi siistiä käydä kapungissa ja nähdä paikkoja.

Viikon loppupuolella tuntui tosi oudolta, sillä viikko oli kulunut ihan liian nopeaa. Välillä tuntuu, että on joka päivä kiire kaikkialle ja haluaisi nähdä kaiken eikä aika riitä oikein millään. Onneksi on kuitenkin koko vuosi aikaa nähdä ja kokea asioita. Olin myos hyvin (epa)onnekas pyoräillessäni läheisen järven ympäri. Tien poikki nimittäin luikerteli tiikerikäärme, joka on kuulemma tosi myrkyllinen eikä niitä pitäisi näkyä talvella ollenkaan. Melkein ajoin kaikenlisäksi sen päälle, sillä se vain hyppäsi puskasta tielle. Onneksi tiikerikäärme on kuitenkin melko pieni laji enkä kuollut tällä kertaa. 😉

Sunnuntaina oli Länsi-Australian kuuluisimman taidekorkeakoulun avoimet ovet (Western Australias Academy of Performing Arts) ja mrs. Massey tarjoutui taas kuljettamaan minut ja Samit sinne (hostvanhemmat olivat taas kauhea kiireisiä). Paikka oli ihan uskomattoman siisti ja siellä oli mahdollisuus käydä katsomassa, millaista näyttelijänkoulutus oikeasti on. Ihan superhypermahtavapaikka! Näimme mm. ääniharjoittelua ja näyttelijäntyopajan, joista molemmat olivat välillä tosi hauskoja ihmisten tehdessä mitä oudompia harjoituksia. WAAPA tarjosi myos niin multimediaopintoja (kokeilimme säätiedottajana olemista sellaisella oikealla kankaalla ja näimme televisiosta, miltä se näytti), lavastusta ja puvustusta (molemmissa pystyi käydä katsomassa rakennelmia suunnitelmista ihan viimeisen lopputulokseen asti) ja musiikkia (tätä emme ehtineet käydä katsomassa, sillä soitto oli juuri silloin tauolla kuin meillä olisi ollut aikaa käydä siellä). Rakennuksessa oli hirveä tungos ja käydessämme katsomassa toisen vuosikurssin opiskelijoiden teosta sellaisessa mielenkiintoisessa pyoreässä teatterissa oli sali ihan täynnä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s