Aihearkisto: Uncategorized

Viimeisiä päiviä Mattioleilla

Hurjaa! Nyt vaihtuu taas perhe tulevana lauantaina, joten ajattelin laittaa jotain postia tästä nykyisestä perheestä ja kertoa vähän enemmän millaista on ollut. Lisäksi joku kysyi, onko Perthissä ollenkaan keskustaa (hyvä kysymys sinänsä kun kaikki laittamani kuvat ovat puskasta) ja millainen paikka Perth on joten laitan myos siitä jotain hienoa faktatietoa.

Eli kuten muistaakseni olen aiemmin jo kirjoittanut perheessäni on(/oli D:) viisi jäsentä.

Guy Mattioli:

1.Perheen isä, joka on asunut Brasiliassa 17-vuotiaaksi saakka ja muutti sitten Australiaan.

2.Sukujuuret ovat kuitenkin Italiassa.

3.Puhuu englantia hauskalla aksentilla ja kaikinpuolin tosi mukava tyyppi.

4. Tosin pimahtelee välillä ihan ihme syistä muille perheenjäsenille (ei minulle kuitenkaan :D). 

5.Käy joka aamu 40minuutin kävelyllä ennen aamupalaa.

6.Näyttää hassulta kun syo maissintähkiä ja on hyvin vaikeaa pitää pokka jos vahingossa sattuu ruokapoydässä sinne vilkaisemaan.

Josephine Mattioli:

1.Perheen puolikotiäiti.

2. Tyoskentelee kahtena päivänä viikossa sairaalassa (on sairaanhoitaja)

3. Ei aksenttia vaikka juuret Italiassa.

4.Kysyy vähintään kerran viikossa voiko kasvissyojät syodä jauhelihaa ”kun ei sitä oikein edes maista ruuan seasta”.

5. Tekee kuitenkin hyvää kasvisruokaa.

6. Nauraa paljon ja kaikelle.

Sarah Mattioli

1. 15-vuotias tytär, joka valmistuu lukiosta puoli vuotta minua aiemmin. !!!! 😦

2. Hyvin addiktoitunut Australian ”Salkkareihin” Home and Away’hin.

3. Aikoo eläinlääkäriksi mutta saa sätkyt aina koskeassaan eläimiä.

4. Uskoo hyvin vahvasti, että äidin tulisi pysyä kotona ja isän ei tulisi tehdä kotitoitä lainkaan. Suuttu äidille, koska tämä on ”liikaa” toissä.

5.  Tekee läksyjä 2-3 tuntia joka arki-ilta ja viikonloppuna melkein tuplat.

6. Soittaa viulua mutta ei ole uskaltanut koskea siihen kertaakaan sinä aikana kun minä olen ollut täällä. On pakottanut kuitenkin minut soittamaan saksofonia muutaman kerran.

Mark Mattioli:

1. 14-vuotias poika, valmistun lukiosta onneksi häntä aiemmin.

2. Urheiluhullu (toisaalta niinhän kaikki Aussit). Pelaa tennistä, jalkapalloa, australialaista jalkapalloa, krikettiä, yleisurheilua ja Wii sporttia aktiivisesti.

3. I-pod addikti.

4. Megahyvä tyyppi. 😀

5. Kiharan kiharat hiukset.

6. Käy koulua, jonka lukukausi maksut yli 11 000 AUDia vuodessa.

Kaiken kaikkiaan olen kyllä viihtynyt tässä perheessä ihan sikke hyvin. Kertaakaan ei ole mitään ongelmia ollut ja välillä olen kyllä miettinyt, kuinka onnekas olen perheideni kanssa ollut.  Sanoin jollekin, että tuntuu että olen osa perhettä enkä vain joku random suomalainen vaihto_oppilas, joka istuu yksin huoneessaan ja syo salmiakkia. Lisäksi olen nahnyt heidän sukulaisiaan miljoona kertaa, sillä he pitävät kauhean tiivistä yhteyttä sukulaisiinsa ja välillä olen käynyt illallisella jos toisellakin kolmen eri sukulaisen talossa viikon sisällä. Hieman helpomman tuntoista vaihtaa perhettä tällä kertaa kun nyt alkaa jo tottua siihen, että vaihtoja tapahtuu mutta oudolta se tuntuu kyllä. Seuraavassa perheessä olenkin sitten vain kolme viikkoa. 😀

 

Sitten jotain hieman Pertista. Aika paljon tulee nyt Wikipedia tietoa ja kuvia laitan heti kun muistan ottaa kameran mukaan keskustaan mennessä. Mutta siis ensinnakin Perth on melkoisen iso kaupunki, taalla on 1.4 miljoonaa asukasta eli melkein kolme kertaa Helsingin vakiluku. Toisaalta sita ei sinansa aina niin huomaa, silla kaupunki on kauhean hajaantunut eika mikaan ihme, kaikki haluaisivat asua rannalla ja Perthissa onkin ainakin pari rantaa jotka ovat maailman TOP10 listalla.  Hyvin hyvin hyvin yleinen sanonta (olen kuullut taman varmaan jo miljoona kertaa) on, etta Perth on maailman autioin suurkaupunki. Ensinnakin koska se on Australiassa ja Australia on kaukana kaikesta mutta toiseksi myos siksi etta kaikki muut Australian suurkaupungit ovat itarannikolla. Olin muuten tosi onnekas, etta paasin tanne! Lansi-Australiaan lahetettiin nelja vaihtaria ja vain mina paasin nain lahelle keskustaa. 😀 Taalla muuten asutaan esikaupunki alueilla (esim kuten Taydellisissa naisissa) ja osoitteeksi laitetaan yleensa se esikaupungin nimi Perthin sijaan.

 

Okei Wikipedia tieto jai aika vahille mutta a) jos jollain on kysymyksia niin kysy! ja b)http://en.wikipedia.org/wiki/Perth,_Western_Australia

 

 

luksusmajoitusta ja kenguruita

IMG_3660IMG_3643IMG_3667

lampaan kynintaa ja vaihtareita

Lammas kynitään ilkeästi ;( muita vaihtareitaIMG_3681

Lomailua

Nyt on ollut kolmen viikon loma tässä välissä ja tänään oli taas ensimmäinen päivä koulussa. Kolmen ja puolen viikon päästä alkaa taas kesäloma. 😉 Mutta nyt hieman päivitystä lomasta ja year 11 leiristä.

Hirveää yrittää muistella, mitä kaikkea tuli lomalla tehtyä kun tuli tehtyä niin paljon. 😀 Rannalla olen ainakin käynyt nyt muutaman kerran ja viime lauantaina oli 36 astetta lämmintä. Paras sää koskaan.!. Täällä oli tapahtuma nimeltä Royal Show, joka oli jättiläismäinen markkina täynnä erillaisia eläimiä, huvilaitteita, ilmaista ruokaa, ostettavia juttuja, ilotulituksia, kakkukilpailuja ja musiikkia. Näin ensimmäistä kertaa kunnon kaupallisen aboriginaalishown, jossa oli ”perinteinen metsästystanssi” (niin varmaan, en usko että kukaan heistä on koskaan edes syonyt mitään mikä ei ole kunnolla teollisesti valmistettu) ja diggeridoo! Oli aika villin kuuloista. Myohemmin illalla samassa paikassa esiintyi maailman apaattisin jazzbändi. Oli tosi koomista yrittää kuunnella pirteää musiikkia kun kaikki rumpalista trumpetistiin näyttivät siltä kuin olisivat itkun partaalla.

Hyvä puoli vaihtarina olemisessa on se, että pääsee niin erilaisiin bileisiin niin erilaisten ihmisten kanssa.  Olin erään draamaoppilaan naamiaissynttäribileissä (musiikkina esimmäisen puolentoista tunnin ajan pelkkää Bowieta ja sen jälkeen Rocky Horror Picture Showta ja ihmiset yllättäen osasivat tanssia Time Warpin), vaihto-oppilaan läksiäisbileissä jossa kuuntelimme kuumia latinohittejä (vaihtari oli Chilestä) ja BBQ partyssä erään tyypin luona jota näen nykyisin joka aamu kolubussissa mutta en koskaan koulussa. Ja tietenkin normaalit perusbileet kaiken päälle. 😀

Rannat ovat kertakaikkiaan uskomattomia täällä. Vesi on niin sinen ja kirkas, että en ole Suomessa nähnyt ikinä vastavaa ja hiekka on kauhean puhdasta ja pehmeää. LIsäksi kaikilla rannoilla on pelastusmiehet jatkuvasti tarkkailemassa. Aallot ovat kyllä niin paljon voimakkaampia kuin Suomessa ja viime lauantain helteissä pelastettiin yhteensä 200 ihmistä, jotka joutuivat aaltojen mukana hukkateille.  Otan kuvia kyllä seuraavan kerran kun pääsen sinne.

Pari  kertaa piti herätä kuhean aikaisin. Jokatorstaiaisia aamutapaamisia (7:00) Rotary klubillani en voinut jättää väliin ja eräs sunnuntai piti herätä kuudelta, etta pääsin auttamaan siirtämään vanhoja sänkyjä sairaalasta rekkaan hostisäni kanssa. Sen jälkeen sängyt kuljetetaan jonnekin kehitysmaahan ja sairaala saa ostaa uudet mopdernit sängyt. Lisäksi yhden lomaviikonlopun vietin vaihto-oppilaskoulutuksessa, jälleen. Koulutus oli kyllä mielettomän hauska, sillä meitä täällä olevia ei koulutetettu oikeastaan yhtään ja meidän tehdessä kaikkea hauskaa Australiasta ulkomaille lähtevät oppilaat saivat kuunnella samat puheet uudestaan ja uudestaan. Kiipesimme Perthin suurimman pilvenpiirtäjän katolle (50 hirveää kerrosta D:) ja tulin toiseksi juoksukilpailussa. Tai pikemminkin konttauskilpailussa loppujen lopuksi.

Varsinaisen loman loputtua menin vielä viiden päivän mittaiselle leirille kouluni kanssa.  Hienoa näissä leireissä on se, että minun ei tarvitse maksaa mitään. 😀 Leiri oli parin tunnin ajomatkan päässä Dwellingupissa ja sen seuduilla. Ensimmäisen päisvän käytimme team buildingiin ja pelasimme vain erilaisia pelejä. Nukuimme teltassa ja yllättäen osasin koota teltan parini kanssa, joka ei ole koskaan aiemmin leireillyt ilman mitään apua ja hirveällä vauhdilla. Tällä kertaa ruoka tuotiin meille valmiiksi ja meidän piti vain kokata se. Hirveän paljon helpompaa kuin pyoräilyleirin meininki liian vähällä ruualla ja unella. Seuraavana päivänä menimme kanoottiajelulle ja matkalla oli muutama melko iso koski. Oli huippufiilis päästä hyppäämään veteen ajelun loppupuolella. Kolmas päivä alkoi patikointi lenkille 3km jyrkkää ylämäkeä pitkin. Sen jälkeen pääsimme kiipeilemään erilaisilla kiipeilyseinillä ja kokeilemaan leap of fate nimistä juttua, jossa piti kavuta tosi ohutta ja korkealla olevaa pylvästä pitkin ja huipulle päästyä piti yrittää hypätä ja saade ote tangosta joka oli varmaan 2m päässä pylväästä.  Viimeinen päivä meni 12km patikoinnissa, täysi reppu selässä. Ei kommentoitavaa.

 

@#%

 

😀

24. elokuuta (en tieda miksi toimii vasta nyt)

Sain muuten koululta lainaan saksofonin. Aluksi kun soittelin sitä säikähdin ihan kauheasti, kuinka huonosti soitto toimi. Onneksi vika oli tällä kertaa saksofonissa eikä minussa (selityksiä, selityksiä :D) mutta en ole tässä kuukauden aikana saanut sitä vieläkään korjattua. Eli kiva yrittää soittaa jazzbändissä ja normiorkesterissä yhdellä ja puolella oktaavilla. Ihmiset ovat muutenkin ihan kauhean vaikeasti tavoiteltavissa. En millään saa yhteyttä musiikkitilojen johtajaan, joka voisi saada soittimen korjatuksi ja koulukirjojakaan ei ole vielä yhtään kappaletta.

Silliä ja alkoholia. Viikko-ohjelmaan kuuluu tuon torstai aamuna olevan rotary tapaamisen lisäksi illallinen joka tiistai, jonkun rotaryperheen kanssa. 4.9 vuorossa oli Gordonien perhe. Pidän hirveästi tästä rotarien tavasta tutustuttaa minut miljoonaan uuteen ihmiseen. Perheiden vaihto voi kyllä olla hieman rankkaa (ensimmäinen vaihto tämän kuukauden lopulla) mutta ainakin näkee uusia ihmisiä ja ihan uuden näkokannan australialaiseen elämään. Jos jotain olen näistä illallisista huomannut niin ainakin tulee syotyä kalaa ja juotua viiniä ihan koko loppuelämän edestä. Jokainen rotaryateria on nimittäin tähän mennessä sisältänyt aina molemmat.

Sain melkein sikainfluenssan. Olin nimittäin sairaana  ja en edes muista milloin viimeksi näin kunnolla. Onneksi sairastelu ei kestänyt paria päivää pidempään ja oli oikeastaan ihan huippua saada viimeinkin hetken lepo ja nukkua univelat pois (paitsi todellisuudessa en saanut paljon nukuttua, sillä talo oli täynnä ukkeleita korjaamassa internetyhteyttä). Ihan aluksi katsoin The Confessions of A Shopaholic, joka oli Thaimaasta ostettu versio ja kun laitoin englanninkieliset teksitykset päälle (ei meinannut porauksen takia kuulla mitään) siellä oli mitä oudompia kummallisuuksia, Finland oli Bin Laden ja kirjoitusvirheitä joka toisessa sanassa. Ainakin sain kuumehouruissa kunnon naurut. Katsoin lisäksi Changelingin, jota suosittelin kauheasti. Angelia Jolie oli hyvin erilaisessa roolissa kuin mitä olen hänet aiemmin nähnyt ja elokuva oli muutenkin tosi vaikuttava. Kun viimein palasin kouluun oli puolet koulusta sairaana.

Suomen kielen puhuminen tuntui niin oudolta viikonloppuna, kun menin pakolliseen Inbound Briefingiin. Siellä oli kaikki Perthissä olevat 30 vaihto-oppilasta ja oli tosi mielenkiintoista kuulla, millaisissa paikoissa muut ovat.

Leirejä

Huhhuh, leiri ja toinen on viimein ohi ja lomailtua on tullut nyt muutaman päivän ajan. Täällä on nyt siis kahden viikon loma menossa, jonka jälkeen jälleen viikon mittainen leiri ja sitten kolme ja puoli viikkoa ennen kesälomaa. Eli elämä hymyilee oikein muikeasti.

Pyöräilyeräjormailuleiri outdoor education ryhmän oli kyllä melkoisen mielenkiintoinen kokemus. Loppujen lopuksi tykkäsin siitä oikein paljon mutta jotkit yön pimeimmät hetket olivat sellaisia, että teki mieli liftata takaisin Perthiin. Ensimmäinen päivä ei ollut lainkaan kauhea. Jouduin vain heräämään 5:30 ja ulkona vielä satoi kaatamalla. Kuitenkin kun viimein pääsimme pyöräilemään oli sade jo melkein kokonaan lakannut. Pyoräilimme noin tunnin ajomatkan päässä olevalla Munda Biddi polullla, joka oli hyvin jyrkkiä mäkiä sisältävää puskaa. Ensimmäinen yö oli sellaisessa ihmeellisessä laavussa (?), jossa saimme suojaa sateelta mutta lämmin se ei kyllä todellakaan ollut. Opettajamme mr. Mc sanoi, että lämpötila oli yön aikana melkein nollassa. Eli näin lämmintä täällä! Sain nukuttuakin varmaan sen kolme/neljä tuntia.

Keskiviikko aamuna takapuoli oli hyvin hyvin kipeä. Luvassa oli koko leirin rankin päivä, sillä poljimme 60km hyvin jyrkkiä ylä- ja alamäkiä. Mäet olivat niin jyrkkiä, että ihmisiä vain lenteli metsän siimekseen. Leiriin päästyämme jouduimme vielä tarpomaan 30 minuutin kävelyn huoltoautolle ja saman verran takaisin ja luonnollisesti metsä oli niin pimeä, että siellä ei nähnyt metriäkään eteenpäin ilman taskulamppua. Matka oli kuitenkin pakollinen, sillä makuupussi ja kaikki ruoka oli huoltoautossa. Ruuan päädyin väsyneenä syömään kylmänä mutta yö oli sentään lämminen. Lisäksi oli tosi hyvä fiilis viimein päästessäni nukkumaan.

Seuraavana päivä tuntui niin helpolta verrattuna edelliseen. Takapuoli oli kyllä entistä kipeämpi mutta kroppa oli sentään jo tottunut pyöräilyyn. Kaikenkaikkiaan päivä sujui tosi hyvin. Kunnes viimein koitti yö. Jouduin nukkumaan muutaman neljän muun henkilön kanssa kahden telttakankaan välissä, sillä meille ei ollut telttoja. Ulkona tuuli kauheasti ja satoi vielä kauheammin niin ennen kuin ehdin edes silmäni sulkea, oli telttakankaiden välissä 30cm rako. Ja mina raon alapuolella. Yön aikana ei ollut yhtään kuivaa hetkeä, joten makuupussini, vaatteeni, koko Juusouteni ja reppuni sisältöneen oli likomärkä ensimmäisen puolentunnin jälkeen, enkä saanut nukuttua tuntia kauempaa. Valehtelematta en muista elämässäni yhtään kauheampaa yötä.

Kaikenkaikkiaan leiri oli kuitenkin tosi hyvä kokemus. Päivät olivat tosi hauskoja ja voitin molemmat palkinnot, sprintterin ja King of the Mountain. Tuli erittäin pro olo ja viimein jotain iloa miljoonasta pyöräilyretkestä Raahen kesäöissä. Tuli niin voittajafiilis kun leiri viimein päättyi torstaina puolenpäivän aikaan ja kaikki olivat väsyneinä tsiigailemassa kehoaan punkeilta (minäkin löysin yhden). Ehdin juuri ja juuri käydä suihkussa, kunnes lähdin viikonlopuksi vaihto-oppilaiden kanssa farmille.

Farmi oli onneksi paljon rentouttavampi kokemus. Söimme kauheasti ruokaa ja hengailimme farmin elämässä. Näimme kenguruita, lampaiden sheivausta, kävimme kalastamassa pikku rapuja, ammuimme lentäviä kiekkoja, vietimme melkein koko yön kokon ääressä, juhlimme syntymäpäiviä, söimme appelsiineja suoraan appelsiinipuusta ja näimme huiman tähtitaivaan! Näin myös elämäni ensimmäisen tähdenlennon. Onneksi tuo leiri oli heti pyöräilyn perään, sillä vaikka ei tullutkaan nukuttua melkein yhtään sain onneksi rentoutua kunnolla ja vain hengittää hetken ajan. Maanantaina kyllä hieman väsytti herätä kuudelta ja lähteä kouluun. 😀

Kunnon päivitys

Ensinnäkin, opin miten saan ääköset näkymään. Toiseksi nyt teen tällaisen pikapäivityksen ja tästä lähtien päivittelen aina kun tapahtuu jotain ihmeellistä.

 

Edelleenkin on ollut ihan huippua. Läskeiltyä tulee ainakin ihan kunnolla ja joka viikko tulee käytyä vähintään kerran, yleensä useammin, illallisella jossain ja aina tuputetaan kauhea määrä ruokaa. Että tervetuloa Juuso +100kg. 😉 Muutaman kerran olen itsekin yrittänyt tehdä jotain, hieman heikommalla menestyksellä. Korvapuustini olivat ihan epäsymmetrisiä ja täynnä taikinapaakkuja ja kesäkeitostani ei meinannut löytää vihanneksen vihannesta kaiken sen maidon alta. Mutta ainakin oli super hauskaa yrittäessä! Ensimmäinen host perheeni sai varmaan melko mielenkiintoisen kuvan suomalaisesta ruokakulttuurista.

Olen siis tällä hetkellä toisessa isäntäperheessäni, italiaista alkuperää olevilla Mattioleilla. Perheessä on äiti Josephine (vanhemmat italialaisia mutta syntynyt Australiassa), isä Guy (vanhemmat italialaisia mutta syntynyt Brasiliassa), 13-vuotias heppu Mark ja 15-vuotias tytär Sarah. Laitan kuvia sittten kun sellaisia saan. Mutta sitä ennen pitäa laittaa kuvia ensimmäisestäkin perheestä. Kaikenkaikkiaan tosi mukava perhe tämäkin. Sängyn koko säilyy valtavana (kauheaa totutella Suomeen palatessa opiskelija-asunnon minisänkyyn) ja viihdyn ihan superisti. Oli kieltämättä hieman outoa vaihtaa perhettä mutta onneksi ensimmäinen hostveli Sam käy ainakin samaa koulua. 😀

Eläinten kanssa on tullut niin positiivisia kuin negatiivisia kohtaamisia. Lenkkeillessäni rauhallisena sunnuntai-aamuna jokin kopsahti hyvin kovaa otsaani. Aluksi säikähdin että joku hämähäkki oli hypännyt otsalleni mutta nostaessani katseen kohti taivasta näin pienen harakan myhäilevän ilkeänä. 😦 Josephine kertoi kotiin päästyäni, että lintu yritti luultavasti iskeä silmiini. Ei tällaisia harakoita Suomessa ole!  Onneksi on tullut myös näitä kivoja eläimiä nähtyä. Tänä iltapäivänä kävimme puistossa, joka oli täynna kenguruita. Näin siis viimein niitäkin otuksia ihan paikan päällä. Olivat ihan uskomattomia! Sellaisia kauriin ja jäniksen yhdistelmiä ei näe missään muualla ja pääsin vielä kauhean lähelle niitä. Kaikista isoimpia kenguruita nämä eivät kuitenkaan olleet ja ehkä parempi niin, isot saattavat kuulemma potkaista jos liian lähelle menee.

Tulin tänne koulun tapahtumienkin kannalta hyvään aikaan. Ehdin osallistua sekä year11 Dinner Danceihin sekä vuoden 12 Ball eli Prom iltaan. Dinner Dance on kyllä jo ohi ja oli niin hauska ilta! Pukeutuminen oli ”puolimuodollinen”eli ihmisillä oli päällä kauluspaitoja, solmioita, liivejä, korkokenkiä ja mekkoja, yleensä ei kuitenkaan kaikkea kerralla. Dinner Dance pidettiin AQWA:ssa eli Länsi-Australian suurimmassa verieläin paikassa. Siellä oli 4-metrisiä valkohaita uiskentelemassa ja tunnelli, jonka avulla pääsi kävelemään niiden alle. Toivottavasti saan joltain kuvia tuosta illasta niin laitan niitä sitten tänne. 😉

Australialainen suhtautuminen sateeseen on muuten ihan outo. Nyt on ollut sateisin talvi, mitä hostvanhempani muistavat pitkään aikaan mutta kukaan ei silti uskalla valittaa. Ja jos välillä pieni valitus pääseekin aloitetaan se aina sanomalla ”ei sillä etten pitäisi sateesta mutta…” Toisaalta ymmärtäähän tuo jos +40 asteen kesässä voi olla kausia jolloin sadetta ei tule viikkoihin.

 

Nyt on seuraavan viikon aikana luvassa neljän päivän pyoräleiri ja viikonloppu farmilla. Niistä juttua sitten kun sieltä palaan ja selviydyn henkisesti 160km polkemisesta.